”Tuntuu kuin meitä naisia pommitettaisiin jatkuvasti”järjestöakttivi sanoo
Kaikki serkkutytöt pukeutuvat nykyisin hijabiin, hiukset ja kaulan peittävään huiviin. Muutamat heistä peittävät silmiä lukuun ottamatta kasvonsakin kokonaan.
Ennen Basrassa oli toisin, Nadia Mahmud, 42, muistaa, kuinka varakkaan shiiasuvun naiset pukeutuivat eteläisessä irakilaiskaupungissa muodikkaisiin vaateisiin. ”Kauheimmankaan diktaattorin alaisuudessa emme joutuneet käyttämään huntua. Nyt sitä on pakko pitää, jos aikoo uskaltautua kadulle”, irakilaisnaisten oikeuksia ajavan järjestön OWFI:n (Organization of Women’s Freedom in Iraq) johtokuntaan kuuluva Nadia Mahmud sanoo. Nykyisin Lontoossa asuva Mahmud vieraili äskettäin Helsingissä. Hän on käynyt järjestön edustajana Irakissa useita kertoja Saddam Husseinin kukistumisen jälkeen. Uusi Irak ei tuonut vapautta, ei varsinkaan naisille, Mahmud sanoo. Hän luettelee takaiskuja: kunniamurha tehdään enemmän, moniavioisuus on lisääntymässä, naisten elinpiiri on kutistunut tiiviimmin kodin sisälle. Tarkkoja lukuja Mahmudilla ei ole – kuten ei muillakaan, sillä levottomassa maassa rahkeet eivät riitä tilastojen laatimiseen. ”Mutta naisten elämä on ehdottomasti kurjistunut”, Mahmud vakuuttaa. Pahinta on, että useat kaupungit ovat viimeisen kahden vuoden aikana luisuneet islamilaisten äärijärjestöjen käsiin. Valta-alueillaan kapinalliset ovat vaatineet naisia pukeutumaan hijabiin, kieltäneet musiikin ja tanssin sekä varmistaneet, että miehet ja naiset eivät kohtaa julkisissa tiloissa. Etelä-Irakin shiiakaupungeissa naisia valvovat kapinallisten lisäksi paikalliset poliisit. Tammikuun Forgein Affairs –lehden mukaan erityisen tiukkaan naisia pidetään silmällä Nadia Mahmud entisessä kotikaupungissa Basrassa. ”jotkut äidit peittävät tytötkin hijabilla. Kotoa ei lähdetä hoitamaan kuin välttämättömiä asioita”, marraskuussa Basrassa vieraillut Mahmud kuvailee. Naisjärjestöjä on huolestuttanut myös Irakin uusi perustuslaki. Se korvasi 1959 käyttöön otetun perustuslain, jota on pidetty yhtenä Lähi-idän edistyksellisimpänä naisten oikeuksien kannalta. Erityisesti on arvosteltu lokakuussa hyväksytyn perustuslain artiklaa 14. Artiklasta tehtyjen tulkintojen mukaan nainen ei voisi mennä naimisiin ilman perheensä lupaa. Hänellä ei olisi myöskään oikeutta hakea avioeroa. Lain laatimisvaiheessa heinäkuussa Nadia Mahmud oli tass kerran Bagdadissa, ja lähti osoittamaan mieltään lakiluonnosta vastaan. Kadulla vastaan tuli kiirestä kantapäähän muistiin kaapuihin pukeutuneita naisia. ”He kannattivat plakaatteja, joissa luki ’Ei tasa-arvolle’”, Mahmud kammoksuu. Mutta hetkinen. Voiko vuosia Lontoossa asunut, haastatteluun farkuissa ja v-aukkoisessa neuleessa saapunut Mahmud ajatella, että kaikki naiset eivät välttämättä halua länsimaisen käsityksen mukaista tasa-arvoa. ”Minun puolestani ne naiset voivat jäädä kurjuuteensa, jos kerran haluavat. Mutta he eivät voi vaatia, että kaikki irakilaisnaiset joutuisivat sietämään samaa epätasa-arvoa”, hän sanoo. Mahmudin mielestä uusi perustuslaki ei suoraan vaaranna naisten asemaa, vaan se, miten lakia tulkitaan. Hän muistuttaa, että naiset joutuivat ahtaalle jo Persianlahden sodan jälkeen, kun talouspakotteiden takia ongelmiin joutunut Saddamin alkoi liehitellä islamisteja. ”Minua huolestuttaakin eniten ilmapiirin muutos. Ihmiset ovat lannistuneet, naisetkin.” Irakin viimeaikaisista muutoksista Mahmoud tarjoaa vielä esimerkin. Zawaj al mut’a, lyhytaikainen avioliitto, oli kielletty Saddamin aikana, mutta nyt näitä liittoja on alettu jälleen solmia. Shiiamiesten harjoittama, myös ”nautintoavioliitoksi” kutsuttu suhde voi kestää minuuteista tuntiin tai vuosiin, miten mies haluaa. ”Kun tällaisia asioita havaitsee, tuntuu kuin meitä naisia pommitettaisiin jatkuvasti”, Mahmud sanoo. Politiikkaa Bagdadin yliopistossa opiskellut Mahmud pakeni maan alle 1995 levitettyään Saddamin-vastaisia lentolehtisiä. Kahden vuoden piileskelyn jälkeen hän lähti maasta. Samaan aikaan tuli avioero. Mies jäi Irakiin ja Mahmud lähti viisivuotiaan poikansa kanssa Britanniaan. Yksinhuoltajaäiti suunnittelee matkustavansa Irakiin lähi kuukausina. ”En osaa pelätä. Kotimaahani on kaikesta huolimatta aina niin ihana palata.”
Päivi Koskinen HS-26.2.200 |