Tappamisen ja pommitusten demokratia

Yanar Mohammed

Ihmisillä ei ole tuloja eikä toivoa paremmasta tulevaisuudesta; nuoret miehet rekrytoidaan al-Sadrin armeijaan 200 dollarin kuukausipalkalla. Heillä on vain yksi keino selviytyä; ottaa muutama taikakapseli...ja maailmamuuttuu ruusunpunaiseksi samalla kun he taistelevat toteutaakseen Jumalan tahdon. ”Cabsala” on huumausaineen käyttöä, joka on levinnyt Irakiin muutamien viime vuosien aikana. Nyt siitä on tullut epidemia ja riippuvuus, jonka avulla al-Mahdin armeija ”vahvistuu”. Se muuttaa tuhannet nuoret miehet huumeaddikteiksi, jotka ovat riippuvaisia väkivallasta ja fanaatisuudesta.

Armeijan helikopterit lensivät taivaalle rakennukstemme ympärillä aamun sarstaessa sen jälkeen kun konekiväärit hiljenivät. Mustat apassihelikopterit täyttivät kauniin taivaanrannan. Ne lensivät niin mtalalla, että lentäjät erottuivat...ja tietenkin sydämemme hakkasivat tavallisesta poikkeavalla tavalla.

Pelolla on niin monta muotoa tässä kaupungissa, että sydänkohtaus vaanii milloin tahansa päivällä tai yöllä. No, me emme lopeta työtämme minkään syyn takia. Sillä aikaa kun amerikkalaiset kohtaavat epäonnistumisen toisensa jälkeen, me edelleen organisoimme ihmisiä kirkkaan vapauden ja tasa-arvon visiomme ympärille kunnes päivämme koittaa. Me olimme hyvin päättäväisiä tämänpäiväisissä keskusteluissamme Bagdadin päämajassamme Al-Rasheed-kadulla.

Qasim Hadi, Työttömien unionin puheenjohtaja, esitteli luottavaisesti kunnianhimoisen suunnitelmansa työttömien koulutusprojektin aloittamisesta. Minä yritin pysyä tyynenä kun maa allamme tärisi suurimpien räjähdysten voimasta, joita olemme pitkään aikaan kuulleet. Qasim ei räpäyttänyt silmäänsäkään ja jatkoi tyynesti puhumista.

Ikkunnan läpi näkyi kaunis joen ranta, jonka toisella puolella sijaitsee vihreä vyöhyke ja amerikkalaisten sisäministeriön päämaja. Sinne suuntautuu suurin osa ammuskelusta. Tänä loistavana päivänä Amerikkalainen ”demokratia” oli täydessä vauhdissa Bagdadissa. Kaikki ne ryhmät, jotka ovat pitäneet huolen Amerikan intressien toteutumisesta, olivat mukana muodostamassa ”edustajakokousta”.

Tässä edustajakokouksessa amerikkalaisilla oli tarkoitusvalita meille meidän edustajamme. Sanottiin, että puolet edustaista eivät edes ilmaantuneet paikalle, koska he olivat liian häpeissään tullakseen liitetyksi amerikkalaisiin samaan aikaan kun amerikkalaiset joukot syyllistyivät joukkomurhiin monissa kaupungeissa. Ja ne, jotka eivät tästä välittäneet, pelkäsivät massiivisia räjähdyksiä, tai heidän oli mahdotonta päästä perille kun puolet Bagdadin kaduista oli suljettu.

Jotkut pienet asiat sinä päivänä tunttuivat kuitenkin hyvältä: Lina on alkanut intohimoisesti puolustamaan nuorten naisten oikeuksia. Hän vaati saada keskustella kanssani ja tehdä suunnitelmia ennen kuin hän osallistuu ensimmäisen nuorten konferensiin. Zainab ja Fula ovat molemmat heittäneet huntunsa pois ja työskentelevät kanssamme.

Tuntuu siltä, että he ovat huntujensa mukana heittäneet pois myös synkän ilmeensä. Zainabin kauniit vihreät silmät tuikkivat ilosta kun hän ohjasi ihmisiä rakennukseemme. En tienytkään, että hänen hiuksensa olivat niin kiiltävät ja hänen hiljainen kauneutensa... näin säteilevää.

Fula, nuorin ja urheilullisin tyttömme, nauroi ääneen keittiössä auttaessan erästä nuorta turvallisuusvartijaamme, joka työskenteli myös kokkina valmistaen meille lounasta. Oltuani poissa muutaman kuukauden näin ensimmäisen silmäykseen Fulasta hämmästyen suurta muutosta.

Ammar, eräs vahvimmista vartijoistamme, syötti hänen kissansa. Hämmästyin, miten kissaa hemmoteltiin, vaikka vartijamme saavat hädin tuskin syödäkseen ja joutuvat nukkumaan ohuilla patjoilla tai jopa ilman patjaa. Fula sai tämän kissan kun muutimme tälle kadulle 15 kuukautta sitten. Alunperin hän nimesi kissan Jheeliksi (arabialainen heimonimi). Saatuaan jonkin verran poliittista tietoisuutta muutaman kuukauden aikana, hän nimesi kissan uudestaan Bremeriksi, koska Bremer on tullut tunnetuksi lihavana kissana. Pommit vavisuttivat aluetta koko päivän ajan. Me juoksimme ympäri autioita katuja saapuen kotiin lukittujen ovien taakse katselemaan televisiota.

Henkiö, joka oli edustajakokoukseen johdossa, piti puheen televisiossa. On yksi asia, jonka nämä amerikkalaisten sätkynuket ovat oppineet hyvin mesteriltaan: se on VALEHTELEMISEN taide. Me saavutimme suuren voiton tänään. Demokraattinen prosessi on käynnissä. Vaikka jotkut tovereimme olivat estyneitä saapumasta omista henkilökohtaisista syistään silti, kaikki meni hyvin ja loppujen loppuksi kaikki saavat äänensä kuuluviin Irakissa. Me tuijotimme toisiamme inhon vallassa ja ihmettlimme, mitä hän tarkoitti sanalla ”kaikki”. Meidän tietääksemme ketään vakavasti otettava, riistämisen ja syrjinnän lopettamiseksi työskentelevää aktivista tai poliittista vaikuttajaa ei edes kutsuttu tähän edustajakokoukseen.

Elokuu 2004