Miksi Mujahidin hallituksella ei ole mitään mahdollisuuksia päästä valtaan?
Mansoor Hekmat
Mujahidin johdolle on ominaista hallinnollisen vallan, sen riittien ja seremonioiden ihannointi. On päivänselvää, että jokainen vakavasti otettava puolue pyrkii valtaan toteuttaakseen päämääränsä ja ohjelmansa käytännössä. Mutta Muhahidin kiinnostus poliittiseen valtaan ei kuitenkaan perustu tähän. Se ei ole maallista tai poliittista. Se on uskonnollinen ja lapsellinen päähänpiintymä. Näyttää siltä, kuin poliittisen vallan saavuttaminen olisi järjestelmän hurmioitumisen viimeinen aste tai sen johtajan kohtalon täyttymys tai ikäänkuin presidentin palatsi olisi taivas maan päällä. Hallitusvalta on Mujahidille lumoava unelma. Heidän keskuudessaan sellaisilla sanoilla kuten presidentti, johtaja, päämininisteri, kabinetti, ministeri ja komentaja jne. on aivan erityinen sointi. Aivan kuten lapset, jotka leikkivät nukeillaan ja toteuttavat unelmiaan, mujahedit sitoutuvat "hallituspeliin": Nyt minä olen presidentti ja sinä olet pääministeri. Leikin loppua ei vielä tiedetä. Pelin nykyinen erä, jossa Maryam on presidentti, jolla on lukemattomia nukkeja taiteilijoina, runoilijoina, kirjailijoina ja urheilijoina, jotka vierailevat Euroopassa, ei varmastikaan ole viimeinen. Tapa, jolla nämä ihmiset vastaavat omalla nimellään koko asiasta, päättyy Teheranissa tai jossakin eteläisen Arabian autiomaassa yksinvallan julistamiseen ja kruunajaisseremonioihin.
Jos tässä olisi kysymys vain pelista ja se olisi vain lasten leikkiä, me kaikki seuraisimme sitä ja nauttisimme pelaajien suorituksista ja taidonnäytöistä, mutta politiikasta ja vallasta taistelulla nykyisessä maailmassa on kauhistuttavia piirteitä. Tilanne on vakavasti otettava, vaikkakaan mujahedit eivät sitä ole. Se vaikuttaa todellisiin ihmisiin, vaikkakin mujahedit harhailevat unelmiensa maailmassa. Asian ydin on, että Iranin objektiivista, sosiaalisista ja poliittisista edellytyksistä ja tämän erityisen aikakauden sekä Mujahidin järjestön luonteesta riippuen sen toimintastrategia hallitusvallan saavuttamiseksi on kielletty hedelmä. Olosuhteet tekevät mahdottomaksi mujahedien ja heidän "Kansallisen vastarinnan neuvostonsa" valtaan pääsyn.
Islamilaisen tasavallan jälkeen: Minkälaisessa tulevaisuudessa Mujahidilla voi olla päärooli?
Eräs yleinen ja ratkaiseva oletus kaikkien Iranin oppositiovoimien käsityksissä poliittisten tapahtumien tulevaisuudesta on valitettavasti asetettu kyseenalaiseksi. Kaikki voimat oikealta vasemmalle riippumatta niiden politiikasta tai strategiasta, jolla ne vastustavat Iranin hallitusta, edustavat tulevaisuuden tapahtumia yhtenä Iranin keskushallinnon muutostapana, joka tarkoittaa islamilaisen hallituksen korvaamista toisenlaisella hallituksella. Jotkut heistä pyrkivät tähän muutokseen kansan vallankumouksen avulla ja toiset sotilaskaappauksella nykyisen hallituksen asteettaiseksi muuttamiseksi. Toiset näkevät tulevaisuuden hallinnon vasemmistolaisena ja vapaana ja toiset oikeistolaisena ja yksinvaltaisena. Toiset ennakoivat nykyaikaista, maallista poliittista järjestelmää ja toiset etnistä tai uskonnollista. Joka tapauksessa kaikissa näissä selityksissä yksi "hallitus" korvataan toisella. Tämän selityksen mukaan kriisit, konflikti, vallankumous tai vallankaappaus muodostavat linkin kahden "ei-kriittisen" ja "tavanomaisen" asioiden hoidon välillä. Tämän prosessin päättyessä yhteiskunta, hallitus ja talouselämä ovat kunnossa. Ihmiset ja Iran olisivat kuten ennenkin. Iranin poliittisen ja taloudellisen tilanteen sekä nykyisten tärkeiden kansainvälisten tapahtumien perusteella tämä oletus on muuttumassa vieläkin epäoikeudenmukaisemmaksi. Todennäköisempää on, että Islamilaisen tasavallan hajoamisprosessi synnyttää laajan lähes pysyvän konkfliktitilanteen, monimutkaisen sekoituksen sotilashallintoa, ulkomaisen miehityksen ja maan maantieteellisen ja jossakin määrin etnisen hajoamisen. Poliittisten tapahtumien kulku monissa maissa kylmän sodan jälkeen Jugoslaviasta ja Afganistanista Ruandaan ja Somaliaan sekä entisiin Neuvosto-tasavaltoihin osoittaa niiden kärsimysten uskomattomat mittasuhteet, jotka tämä vaihtoehtoinen tulevaisuuden malli on aiheuttanut miljoonille ihmisille. Jos nimitämme ensimmäistä kuvaa tavanomaiseksi tai "valkoiseksi", toista kuvaa voidaan kutsua "mustaksi. Tämä on todellinen painajainen, joka tulee aikaa myötä yhä todennäköisemmäksi. Eri poliittisten voimien pyrkimys tässä toisessa vaihtoehdossa tai eritellymmin niiden selkeä politiikka tämän mustan näköalan ehkäisemiseki Islamilaisen tasavallan tuhoutumisen seurauksena, on tärkeä arvosteluperuste arvioitaessa eri puolueita, niiden ohjelmia ja sosiaalisia päämääriä.
Lisäksi poliittisten voimien ja tapahtuminen laaja kirjo sekä hallituksessa että oppositiossa johtaa jommankumman tulevaisuuden kuvan toteutumiseen riippuen näiden voimien poliittisista ja järjestöllisistä ominaisuuksista ja suhteista eri sosiaaliluokkiin ja strategioista, päämääristä, menetelmistä tai toimista toteuttaa jompikumpi tulevaisuuden näköala. Tarkasteltaessa huolellisesti Mujahid voi personoitua vain tässä toisessa mustassa näköalassa ja siinäkin vain osittain.
Mujahidin oma strategia vallan saavuttamiseksi ja hallituksen muodostamiseksi on lapsellinen ja harhainen. Tämän strategian pääasiallinen innoituksen lähde on Khomeinin malli valtaan pääsystä, jonka ainoa ongelma on siinä, että se näyttää kieltävän melkein kaikkien tekijöiden väliset ratkaisevat ristiriidat, jotka liittyvät Iranin monarkian romahdukseen ja nykypäivän olosuhteisiin.
Mujahidin avainsana on "vaihtoehto". Mujahidien strategian julkinen periaate on hankkia itselleen asema pukeutumalla sopivaan järjestölliseen asuun kuten "Kansallisen vastarinnan neuvosto" jne. käytännöllisenä ja poliittisena vaihtoehtona olemassa olevalle hallinnolle. "Vaihtoehto", joka muuttuu näennäiskäsitteeksi, jolla korvataan hylätyt konseptiot ja muotoillaan uusi "vallankumouksen järjestö", "johtaminen", "hegemonian saavuttaminen", "sotilaallinen voitto" jne. Mujahidilla ei ole aikomustakaan aloittaa kapinaa, kansannousua, kaappausta jne. islamilaista hallintoa vastaan keinona päästä valtaan. He olettavat, että ihmiset itse saavat tarpeekseen islamilaisesta hallinnosta ja että taloudellinen ja poliittinen kriisi paralysoi aikaa myöten islamilaisen tasavallan ja aiheuttaa sen romahtamisen. Mujahidin tehtävä tällä välin on hankkiutua tämän luhistuvan hallituksen luonnolliseksi ja itsestään selväksi vaihtoehdoksi. Luhistumisprosessi antaa voimia oppositioenemmistön käyttöön. Mujahidin ei tarvitse voittaa ketään, mutta saada ensimmäinen nimi seuraavan hallituksen ehdokkaiden listalle. Tämä on luonnollisesti samanlainen prosessi, jolla Khomeini ja islamilainen suuntaus pääsivät valtaan. Khomeini-ryhmittymän muslimit olisivat marginaalisia koko itsevallan vastaisessa oppositiossa muutamia kuukausia ennen kansannousua. Heillä ei ollut oleellista roolia vuoden 1979 vallankumouksessa eikä myöskään edeltävän aikakauden poliittisissa taisteluissa, mutta heidän onnistui tavalla, jota käsittelemme tuonnempana, lyödä läpi iskulauseensa, henkilönsä ja poliittinen suuntauksensa shaahin hallinnon vaihtoehtona ja jopa muotoilla kansannousun tulos sellaiseksi, jota he olivat ennakoineet.
Miten saadaan aikaan vaihtoehto? Mikä virasto luovuttaa tittelin? Mikä viranomainen allekirjoittaa valtakirjan? Mujahidin vastaus on muotoiltu Khomeinin suuntauksen mukaisesti. Pääasiallinen poliittinen Mekka on länsi ja läntiset hallitukset. Nämä vallat mahdollisesti löytävät Iranin seuraavalle hallinnolle edustajan, joka sopii heidän pitkän aikavälin ja osittain myös taktisiin etuihinsa. Näillä hallituksilla on probaganda, materiaalinen, poliittinen ja diplomaattinen kyky esittää ja edustaa suuntauksensa poliittisena vaihtoehtona. Khomeinin hallinto oli Quadalupin kokouksen lopputulos. He siirsivät hieman hämärän mullahin Irakista (hämärä verrattuna Fademujahed-sissiryhmien maineeseen, Tudeh-puolueeseen, kansalliseen rintamaan, vasemmistoliberaaliseen älymystöön jne.) Ranskaan ja heidän projektoriensa edessä he edustivat vallankumousta islamilaisena ja Iranin kansaa kokonaisuudessaan hänen pyhyytensä, Ayatullahin seuraajana. He julistivat äänettömästi ja tarkasti, että he edustavat tämän suuntauksen valtaa, ja pitivät sitä shaahin hallinnon todellisena vaihtoehtona ja antoivat itse kokoamansa armeijan ja taipuisan kansanrintaman ymmärtää, että niiden täytyy liittyä heihin ja lopulta he lähettivät ihmisensä sinne ottamaan vallan shaahilta ja luovuttamaan sen islamilaisille ennen ihmisten ankaraa hyökkäystä. Mujahidilla on samanlaisia toiveita ja odotuksia. Mujahidin näkökannalta vaihtoehdon toteuttaminen merkitsee matkalipun saamista läntisiltä hallituksilta. Mujahidin strategialla on kuitenkin myös maan sisäiset ulottuvuudet. Mujahidien näkökannalta Iranin kansalla ja sen käsityksillä poliittisten puolueiden ja liikkeiden asemasta tulevassa valtarakenteessa on jonkinlainen rooli. Mutta vielä tärkeämpää on itsensä läpilyöminen Euroopassa ja USA:ssa, joka merkitsee kykyä olla aktiivinen oppositiovoima, jolla on vaikutusvaltaa ihmisten keskuudessa ja joitakin välineitä poliittisen vallan ottamiseen maan sisällä. Tämän tosiasian pohjalta aktiivisuus Iranissa tulee olemaan raikuvaa, probagandistista, teatraalista ja tiedotusvälineiden makuun. Mitä Iranin kansa itse ajattelee tästä järjestöstä ja missä määrin he ovat tekemisissä tämän toimintojen kanssa on toissijaista siihen nähden, että nämä ihmiset kuulevat Mujahidista läntisistä tiedotusvälineistä. Mujahidin mukaan, kuten Khomeinin kokemus on todistanut, USA:n, Ranskan ja Englannin hyväksyntä on itsessään tehokkain keino vaikuttaa julkiseen mielipiteeseen Iranissa. Mujahidin aktiivisuuden Iranissa pitää tämän vuoksi suuntautua ulkomaille. Khomeini voi esim. näyttää, että hänellä on maan sisällä asema, tietyn kerrostuman uskonnollisissa ennakkoluuloissa ja uskonnollisissa vakaumuksessa tai moskeijojen, mullahien ja vapaiden saarnaajien laajassa verkostossa, jota voitaisiin käyttää poliittisen toiminnan koneistona. Lisäksi länsi on jo kauan sitten huomannut islamin ja Keski-idän maiden uskonnollisen hierarkian voimavarat taantumuksellisten ja antikommunististen liikkeiden synnyttämisessä.
Luodakseen vaihtoehdon Mujahidin pitää siis saada valtakirjansa maan sisältä. Mujahidin Irakin aktiviteettien ja erilaisten sotilaallisten elkeiden tarkoituksena on palvella tätä päämäärää. Mujahid tietää, että monet yksiköt, jotka koostuvat sukulaisista ja sympatisanteista Euroopasta 13 lainatulla helikopterilla ja 11 tankilla, joita ei voida edes huoltaa, ei pystytä nykyajan maailmassa edes lyömään ensimmäiselle vastaantulevalle kylälle uskollisia voimia. Mutta Mujahid tietää myös, että tämä on rajaseudun aseistautuneen opposition, miehityksen, aggression ja tulitauon retoriikan maailma jne. Tällaiset elkeet ovat tehokkaita Euroopan pääkaupunkien huomion kiinnittämisessä sekä skandaaleja lietsovien ja taipuisien lehtimiesten huomion herättämisessä. Tämä on Mujahidien objektiivinen suuntaus eri aikakausina syntyen rambomaisesta Bani-Sadr johtopäätöksestä ja tuen julistamisesta Iranin armeijalle tarkoituksena saada kurdien, jotka taistelevat itsemääräämisoikeutensa puolesta, tai eri Iranin oppositiopuolueiden tuki tai sitoutua "aseellisiin operaatioihin" jne. Nämä aktiviteetit ovat probagandistis-teatraalisia ja niiden tarkoitus on tehdä Mujahidista pääoppositiovoima ja hallitusvaihtoehto läntisille hallituksille ja yleiselle mielipiteelle.
Vastakohdat ja ristiriidat
Mujahedin strategian ongelmat ja sen yhteensopimattomuudet objektiivisen realiteetin kanssa ovat moninaisia. Tosiasiallisesti tämä strategia perustuu koulupojan poliittiseen konseptioon. Joitakin vastakohtaisuuksia:
1) Ajat ovat muuttuneet. Läntisiltä hallituksilta, joilla ehkä vielä tämän vuosisadan puolivälissä oli melko vapaat kädet nimittää poliittisia hallituksia alistetuissa maissa, puuttuvat tehokkaat keinot jopa kaikkein kehittymättömimpien ja epäitsenäisempien maiden poliittisella näyttämöllä. Islamilaisen tasavallan ja islamilaisen liikkeen koko nousu Keski-idässä ja Pohjois-Afrikassa osoittaa muutoksen alkamista porvarillisten maiden ja liikkeiden käytännöllisissä suhteissa paikallisella tasolla. Amerikan lähetystön valtaamisesta Iranissa, Somalian, Irakin ja nyt Haitin nykyisiin tapahtumiin asti asiat osoittavat, että läntisillä valloilla ei ole varteen otettavaa menettelykykyä, ei vaikka otettaisiin huomioon kaikkein toverillisimmat, riippuvaisimmat ja taatumuksellisimmat hallitukset pienissä maissa. Kylmän sodan jälkeinen aikakausi on maksimoinut tämän suuntauksen. Näinä päivinä osittain liittyen valtavaan kiertelyyn ja kaksimielisyyksiin melkein mikä tahansa hallitukseen kuuluva tai ei kuuluva porvarillinen keskus tai piiri on vakuuttunut siitä, että painostamalla ja pitämällä kiinni asemastaan seikkailulla ja turvautumalla voiman käyttöön, vaatii supervalloilta suuremman määrän poliittista ja taloudellista valtaa globaalisesti. Mujahid, joka vaeltaa vielä neokolonialismin kukoistuksen aikakaudella ja kansallisrintaman ja vapausliikkeen opetuksissa, on saanut ajatuksensa tämän aikakauden politiikasta. Maailma on kuitenkin muuttunut.
Shaahin hallinto oli viimeinen USA:n mandaattialueen hallinto, vallan kaapannut hallitustyyppi USA:n vaikutusalueella, ainakin Latinalaisen Amerikan ulkopuolella. Amerikan tuen siirtyminen shaahilta Khomeinille riitti lopettamaan itsevaltiaan hallituksen, mutta islamilainen tasavalta ei ole tässä asemassa eivätkä ihmiset ole samoja. Islamilainen tasavalta ei joudu siitä epäjärjestykseen, että Mujahidia pidetään vaihtoehtona lännessä, eivätkä ihmiset ole sitä mieltä, että USA:n tai lännen tuki jollekin puolueelle tekisi siitä vaihtoehdon. Nimenomaan Nicaraguan, Angolan, Afganistanin, Irakin ja jopa Iranin kokemukset osoittavat, että länsi käyttää yhä enemmän "aseistettua", maan ulkopuolista "vaihtoehtoa" vain painostaakseen ja toteuttaakseen reformeja jo olemassa olevan tilanteen ja hallinnon muutoksia. Pähkinänkuoressa Mujahid on myöhäissyntyinen läntisessä hovissa eikä mujahidien tiedostaminen läntiseksi vaihtoehdoksi islamilaiselle tasavallalle, niin epätodennäköistä kuin se onkin, tuo heitä riittävän lähelle seuraavan hallituksen muodostamista.
2) Mujahidilta puuttuu sellaiset ominaisuudet, joita vaaditaan poliittiseen ja hallinnolliseen vaihtoehtoon jopa tällä hetkellä (erotuksena kaupunkisissien päivistä). Mujahid on yhä edelleen vain lahko. Se ei ole mikään suuntaus, jolla on sosiaaliset juuret ja joka heijastaisi tiettyjen yhteiskuntakerrostumien ja ryhmien protesteja, pyrkimyksiä ja ihanteita, ei edes muinaisten ja marginaalisten ryhmien. Toisin kuin uskonnollisilla sirpaleryhmillä esim. Mujahidin opit ja syyt erottua virallisesta pääsuuntauksesta eivät ole selviä. Tämän ryhmän älylliset ja poliittiset periaatteet ovat viekkaita ja mielivaltaisia, jotka on julistanut niiden korkea pappi yhteydessä lahkon etuihin joka tilanteessa. Jos on tarpeellista Mujahid voi esiintyä näyttämöllä uskonnollisena liikkeenä Khomeinen tai liberaalisena islamilaisena liikkeenä Taleghanin tai kansallisena liikkeenä Musadddeghin kuvan alla. Mujahidin yhteisön poliittinen ja taloudellinen järjestelmä, kulttuuriset arviointiperusteet ja hallinnolliset säännöt ovat Iranin kansalle arvaamattomia. He eivät kanna mitään lippua, eivätkä edusta mitään tehtävää, protestia tai yhteiskunnan ihannetta. Heidän poliittisen persoonallisuutensa ainoa kestävä ja havaittavissa oleva ulottuvuus on, että heidän johtonsa on ihastunut hallitusvaltaan ja riippumatta siitä, kuinka haalea tai värikäs uskonto voi olla heidän probagandassaan, heillä on islamilaiset esikuvansa ja syntyperänsä.
Jopa kolonialismin kukoistuksen päivinä oli mahdotonta saada valtaan lahkoa, jolla ei ole poliittista identiteettiä maassa, jossa on 60 miljoonaa ihmistä. Tämä on enemmän kuin mahdotonta nykypäivänä. Vain sellaiset sosiaaliset liikkeet, joilla on juuret ja jotka ovat syntyneet protestin ja taistelun tuloksena, voivat esiintyä vaihtoehtona yhteiskunnalle kokonaisuudessaan historiallisessa käännekohdassa. Yhteiskunta ei ole hullujen huone eikä se ole mikään poikien partioleiri tai opiskelijoiden asuntola. Sillä on historiallinen muisti ja sen politiikka on yhteydessä yhteiskunnan luokka- ja taloudellisiin perusteisiin. Khomeinin ja Mujahidin toimien vertaaminen voi kertoa meille enemmän.
Khomeini nousi Iraniin juurtuneesta tosin verhotusta poliittisen perinteen muotista sellaisesta kuin Mashruismista (vaatien paluuta shari'aan tai islamin traditioon) ja pan-islamilaisuuteen. Oli löydettävä toinen historiallinen mahdollisuus päästä etualalle globaalisen vastakkainasettelun strategiassa ja kylmän sodan yhtälössä ja niin Khomeinin islamilaisuudelle annettiin uusi voimavara ikäänkuin juuri löydettynä aseena lännen vastakkainasettelussa Itä-blokkia ja kasvavaa vasemmistolaista ja työväenluokan kommunismia vastaan. Khomeinin liike kasvoi USA:n hallitseman maan pikkuporvariston vanhanaikaisesta ja lännen vastaisesta pettymyksen tunteesta. Nykyinen islamilainen malli asettuu aikaisempia malleja vastaan taloudessa ja politiikassa. Tämän mallin tärkeitä tekijöitä ovat taloudellinen itsevarmuus ja ryhmiin sitoutumaton ulkopolitiikka, hyökkäys modernismia ja länsimaista kulttuuria vastaan sekä alueellisen hegemonian tavoittelu, yhdessä shaahin porvarillisen opposition poliittisen ohjelman kanssa, ayrianistien oikeistosta populistiseen vasemmistoon. Tämän vuoksi se vaikutti koko oppositioon. Islamilaisen tasavallan yhteiskunnan varjolla joksikin aikaa ja ilman illuusioita, pettymystä ja voimia mahdollisti vanhalle poliittiselle traditiolle toimia hallinnollisena vaihtoehtona erilaisissa olosuhteissa ja muutetulla imagolla. Mutta Mujahid on kaukana tästä, se on juureton, epäsosiaalinen ja teatraalinen järjestö. Siltä puuttuu selkeä poliittinen ilme ja väliaikainenkin haluttavuus sosiaalisissa luokissa.
3) Mujahidilta puuttuvat välttämättömät opilliset ja ohjelmalliset piirteet, jotka vaaditaan valtaan pääsemiseksi. Eikä se pääty tähän, vaan sillä on siihen myös todella käyttökelvoton, tunkeileva ideologia. Oli kuviteltavissa, että ihmiset pyrkisivät syystä tai toisesta islamilaiseen vaihtoehtoon autokraattista ja lännen puolesta olevaa itsevaltiutta vastaan. Ei ole kuitenkaan selvää, kuinka ihmiset, jotka haluavat vetää alas islamilaisen hallituksen, tulisivat toteuttamaan toisen islamilaisen vaihtoehdon. Tämä merkitsee, että Mujahid ei voi päästä valtaan ihmisten tai heidän vallankumouksensa avulla. Sen pitäisi edellyttäen, että se voi tai haluaa tehdä niin, asettua vallankumousta vastaan. Islamilaisella vapautusliikkeellä on eräs etu tähän liikkeeseen nähden, koska se kääntyy vallan todellisten ehdokkaiden puoleen islamilaisen hallituksen asteettaisen muutoksen olosuhteissa. Mutta Mujahidin islamilaisuus on taantumuksellista, koska se haluaa päästä valtaan aikana, jolloin ihmiset ovat sitoutuneet kumoamaan islamilaisen hallituksen. Yhteiskunta tuomitsisi islamilaisuuden jatkumisen hallituksessa vain siinä laajuudessa, että islamilaisuuden ohimenevyys olisi tavoitteiden ulkopuolella ja ihmiset etsisivät todistetta olemassa olevan hallituksen muuttamiselle, mutta islamilaisen hallinnon nousu ja lasku merkitsisi minkä tahansa islamiin tai islamilaisuuteen liittyvän liikkeen tuomiota ja eristämistä. Mujahid islamilaisena järjestönä nykyisen hallituksen ulkopuolella ei ole kiinnostava vaihtoehto ihmisille, ei hallituksen muuttuneena muotona eikä sellaisen synnyttämiseksi.
4) Mujahidin käytännön prosessi valtaan pääsemiseksi ja asemansa saavuttamiseksi on epäselvää. Mujahid vaikenee täydellisesti tästä asiasta. Me emme tiedä, millä mekanismilla ja minkä liikkeen tuloksena Mujahid pääsee valtaan ja vakiinnuttaa laillisen aseman maassa ottaen huomioon tällä tiellä olevat esteet. Olettaen argumenttien tähden, että Mujahid on päässyt valtaan ja rouva Rajavi johtaa nyt presidentin palatsia ja herra Rajavi johtaa Mujahidin päämajaa samalla kadulla muutaman talon päässä. Asettakaammepa muutama yksinkertainen kysymys:
Millä erikoisella prosessilla Mujahid saa vallan? Kansan vallankumous, aseellinen kaappaus, ulkopuolisten voimien aseellinen miehitys ja Teheranin valtaus huomioon ottaen laajat poliittiset voimat, ryhmittymät ja puolueet, mikä niistä tarjoaisi oman voimansa, on vaikea nähdä, miksi yksikään näistä prosesseista asettaisi erikoisesti Mujahidin etusijalle. Millä prosessilla ihmiset hyväksyisivät mujahidien ja kansallisen vastarinnan neuvoston laillisuuden. Miten lakkojen ja katuprotestien johtajat, jotka osoittavat mieltään ja massoittain nousevat yhteiskunnassa, joka on jo kokenut naivin optimismin lopputuloksen ja vuoden 1979 harhaisen käsityksen "liittykäämme yhteen", tunnustaisivat Mujahidin laillisuuden?
Islamilaisen hallinnon ohimenevyys, toisin kuin shaahin hallinnon, ei varmasti toteudu haihtumalla ja julistamalla solidaarisuutta sen jäännöksille uudessa hallituksessa. Islamilainen liike elää uskonnossa ja jopa Euroopan sydämessä. On tyytyväisten sotapäälliköiden aika. Islamilaisen hallinnon eri ryhmittymät ovat jo hampaisiin asti aseistettuja ja toimivat järjestäytyneinä puolueina yksittäisissä hallituksissa. Islamilaisen tasavallan tappio jättäisi taakseen aseistettujen islamilaisten puolueiden joukon, joista jokainen neutralisoitaisiin ja eliminoitaisiin, jopa heikoimmat näistä ylittävät mujahidien voimat lukumäärissä ja aseistuksessa. Miten Mujahid onnistuisi poistamaan nämä, voittamaan ne ja laajentamaan mujahidien hallituksen ja kansallisen vastarinnan neuvoston kontrollin yli koko maan?
Mitä on tullut vasemmistosta, kommunisteista ja kaikista niistä liikkeistä, jotka jo ovat sanoneet, että he eivät taivu islamilaiseen hallintoon mukaan lukien Mujahidin hallinto? Millä tavoin heidät poistetaan tai saadaan hyväksymään herra ja rouva Rajavin määräysvalta?
Mujahidin valtaan pääsyn strategiassa on paljon epäselvyyksiä ja ristiriitaisuuksia. Osa niistä johtuu johtajista. He ovat esimerkiksi huomanneet, että olla islamilainen on vakava haitta Iranin politiikassa ja yhteiskunnassa, joka yrittää sisäisesti vapautua uskonnosta ja uskonnollisesta hallinnosta. Nykyiset mujahidien toimenpiteet asettua uudenaikaiseksi ja maalliseksi tarkoittaa luopumista tästä haitasta. He esimerkiksi arvelevat, ettei ole mahdollista asettaa poliittisen vallan vaatimusta lahkona tyhjässä tilassa sen sijaan, että olisi osa protestoivaa, taistelevaa yhteiskuntaa. "Punainen Alavi Shiism", "yksijumalainen luokaton yhteiskunta" ja Teheranin basaarin taloudelliset ja poliittiset ihanteet ja sen nationalistiset kauppiaat kuuluvat lopullisesti aikakauteen, joka ei kuulu nykypäivän historiaan ja järjestöjen muutokseen. Heillä ei voi olla osaa nykyisen järjestelmän identiteetin luomisessa ja vaikka heillä olisikin, heidät varmasti hylätään. Laajan hengissä säilymisen taistelun yritysten ja erehdysten jälkeen he ovat tulleet johtopäätökseen, että heidän täytyy edustaa itseään Musaddeghin kansallisina seuraajina. Tämä on melko lapsenomainen saavutus, jossa analyysi on astunut todellisuuden tilalle. Mujahidien moraalioppi, heidän näkemyksensä maailmasta, yhteiskunnasta, ihmisistä ja jopa itsestään on selvästi uskonnollinen. Järjestöllä on ollut uskonnollinen esikuva sen aktivisteilla ja puolesta puhujilla on islamilainen ulkomuoto ja he arvioivat yhä johtonsa käyttäytymistä viitaten "profeetan käyttäytymiseen". Vielä muutama päivä sitten heillä ei ollut mitään tekemistä Musaddeghin ja kansallisen rintaman kanssa. Yhteiskunta ja ulkopuolinen maailma eivät sekoita Mujahideja Musaddeghiin ja kansalliseen rintamaan, - joka oli maallinen, uudenaikainen ja sitoutunut liberaali-kansalliseen perinteeseen - yksinkertaisesti siitä syystä, että jotkut hunnutetut naiset asettuivat kuvattaviksi Musaddeghin muotokuvan edessä. Vaikkakin kansallisella liberalismilla on mahdollisuus päästä valtaan Iranissa - jota emme käsittele tässä - sitä edustaisivat voimat, jotka todellisuudessa ovat olleet osa tätä perinnettä historiallisella taustalla. Ministerit ja pääministerit, jotka tulevat kysymykseen, tulisivat tästä liikkeestä. Ihmiset eivät luule naamiaishuveja todelliseksi elämäksi. Harhakuvat, itsepetos ja teatraalisten vaikutteiden asettaminen todellisten poliittisten tekojen tilalle osoittaa riippumatta muista huomioista ja ajatuksista, että Mujahidilla ei ole pienintäkään mahdollisuutta Iranin poliittisessa tulevaisuudessa islamilaisen tasavallan jälkeen.
Mujahid ja musta tulevaisuuden näköala
Jos Mujahidilla ei ole paikkaa ensimmäisessä valkoisessa näköalassa, niin kuinka sille käy mustassa? Mitkä ovat Mujahidin mahdollisuudet päästä valtaan epäjärjestyksen, kansalaissodan ja Iranin hajoamisen yhteydessä erillisenä, itsenäisenä poliittisena ja hallinnollisena voimana?
Totuus on, että ei tarvita paljon saadakseen paikan toisessa näköalassa. Ei ainoastaan Mujahid, vaan kaikki poliittiset puolueet ja ryhmittymät, jotka ovat tänä päivänä olemassa tai voivat syntyä islamilaisen tasavallan laajentumisesta sen räjähdyksen aikana, mikä tahansa kammottava luontokappale tai mikä tahansa seikkailija, jolla on varaa ruokkia muutamia satoja suita ja kutoa näille erityinen etninen ja uskonnollinen identiteetti tai yksinkertaisesti pelotella heidät, voi löytää itselleen paikan Iranin poliittisen tulevaisuuden painajaisessa. Maassa, joka on kriisissä, lyödyssä ja umpikujassa olevassa kapitalismissa jokaisen kiven alta, jokaisen liejuisen ojan pohjalta voidaan löytää "presidentti", "pääministeri", "johtaja" ja "imaami". Mujahid on valmistautunut joihinkin välttämättömiin myöhemmän mustan näköalan ehtoihin. Se on oppinut, miten tämän tai tuon hallituksen tuki rekisteröidään. Se tuntee käytettyjen aseiden markkinat. Se on hyvin perehtynyt lahkon rakennukseen. Se nauttii ainutlaatuisesta lahkolaisuudesta ja järjestön rakkaudesta. Se on selviäjä ja se on erityisesti osoittanut, että sillä on sisäisiä, joustavia ja omaksumiskykyisiä voimavaroja. Siitä huolimatta näidenkään ehtojen alaisina Mujahidille ei anneta paikkaa auringossa. Näissä olosuhteissa Mujahidilla voi kuitenkin olla oma presidentti. Todellakin juuri näissä olosuhteissa osana ihmisten painajaisunta heidän unelmansa presidentistä toteutuisi. Mutta "presidentti Rajavi" tulisi olemaan tällöin yksi niistä lukemattomista maan itse nimitetyistä presidenteistä, pääministeristä ja johtajista, joka pyrkii muiden tavoin asemiinsa tykistön avulla ja tuhoamalla ihmisten kaupungit, kodit, tehtaat, sairaalat, koulut heidän päänsä päällä.
Mujahid huolimatta tietoisesta poliittisesta ensisijaisuudestaan on järjestö, joka luonnostaan kuuluu tähän painajaiseen. Yksi tämän räjähdyksen lopputuloksen mahdollisuuksista voi toteutua, jos länsi yrittää asettaa Teheranissa valtaan Mujahidin tai samantapaisen ryhmän painostuksen, poliittisten kauppojen, uhkarohkean pokerin avulla ja petkuttaa sen ihmisille, jotka ovat jo ohittaneet islamilaisen hallintotavan. Yhteiskunnalliset ja poliittiset voimat reagoivat kiihkeästi tällaiseen tilanteeseen maan edistyksellisten näkökulmasta. Mikä tahansa yritys toistaa Khomeinia tulee olemaan haaste jatkaa vallankumouksellista taistelua. Kukistettujen taantumuksellisten voimien ja sen eri versojen näkökulmasta lahkolais-Mujahidin hallitusvaltaan pääsy olisi signaali kansanliikkeen ja vallankumouksen tukahduttamiselle ja vihreä valo valtataistelulle. Mujahidin strategia muodostaa hallitus (ehkä huolimatta heidän omista toivomuksistaan) on vain yksi mahdollinen räjähdysalttiin tilanteen ja kansalaissodan painajaisen ja Iranin kaaoksen sytytin.
Mikä tulevaisuus, mikä vaihtoehto?
Voidaanko musta näköala välttää? Mitkä voimat voivat auttaa yhteiskuntaa ohittamaan tämän pulmallisen tilanteen tai kansalaissodan ja kapinan tapahtumissa lopettamaan sen niin nopeasti kuin mahdollista? Mitä on tehtävä? On myös valtavan tärkeää kiinnittää kaikkien poliittisten voimien huomio Iranissa tähän solmukohtaan. Monet asiat Iranin tulevaisuudessa mukaan luettuina miljoonien ihmisten toimeentulo ja selviytyminen riippuu siitä, miten vakavasti otettavat oppositioliikkeet arvioivat nyt tämän ongelman ja missä määrin heidän taktiikkansa ovat mustan näköalan välttämisen varassa islamilaisen tasavallan tuhoutumistapahtumissa. Tämä tulee olemaan itsenäisen artikkelin teema myöhemmissä numeroissa. Tässä haluan ainoastaan tehdä muutamia lyhyitä huomautuksia.
1) Musta näköala, vaikkakin se on nykypäivän todellisuudessa melko mahdollinen, voidaan välttää.
2) Mikä tahansa prosessi, jonka avulla etniset, lahkolaiset, uskonnolliset, sortavat, ei maalliset ja taantumukselliset ryhmät pääsevät lähemmäksi valtaa, on prosessi, joka johtaa mustan näköalan hyväksymiseen. Ainoa takuu Iranin kansan ja Iranin hallituksen yllä leijuvaa painajaista vastaan on vapaa, uudenaikainen, maallinen hallitus, joka perustuu laajoihin sosiaalisten ja hyvinvoinnin takaavien oikeuksien tunnustamiseen kaikenlaista yhteiskunnallista syrjintää vastaan ja joka sitoutuu luomaan vapaan laillisen poliittisen kehyksen sosiaalisten liikkeiden ja voimien välisille kiistoille. Mikä tahansa taantumuksellinen vivahde hallitusvaihtoehdossa, joka on muodostettu, auttaa suoraan mustan näköalan toteutumista.
3) Mitkä voimat voivat olla "normaali" ja "valkoisen" prosessin tekijöitä? Työväenluokan ja kommunistien pitää muodostaa sellaisen vaihtoehdon tukipylväät, mutta ne sosiaaliset voimat, jotka hyötyvät tällaisesta prosessista, ovat paljon laajemmat. Tosiasiassa todellisen uhkan muodostavat voimat ja puolueet, jotka eivät ole juurtuneet nykypäivän Iranin kapitalismin poliittiseen talouteen. Sellaiset kuten mujahidit, jotka edustavat rajallisia ja usein lahkolaisia etuja eikä niillä ole juuria sosiaalisissa liikkeissa ja kapitalistisen yhteiskunnan pääluokkien eduissa. Todelliset sosiaaliset liikkeet, jotka kantavat kauemmaksi ja perustuvat luokkataistelun etuihin, hyötyvät niiden tapahtumien kulusta, jotka seuraavat "normaalia prosessia". Työväenluokan kommunismi, liberalismi ja vasemmistolainen reformismi, jotka kuuluvat enimmäkseen perinteisiin vasemmistolaisiin järjestöihin, ovat loogisesti voimia, jotka kuuluvat muutoksen "normaaliin kulkuun". Lisäksi - ja tämä on erittäin tärkeää - vapaa, uudenaikainen ja maallinen poliittinen järjestelmä on väestön laajojen kerrosten vaatimus. Tämä on kaikkein tärkein opetus, jonka ihmiset ovat saaneet islamilaisen tasavallan aikana. Kuten mainitsin, tätä käsitellään itsenäisenä artikkelina. Mitä tulee mujahideihin, en voi sanoa enempää kuin, että he ovat vastuuttomia, kypsymättömiä, uhkarohkeita ja epäpoliittisia. Iranin valtion ja poliittisen vallan portit eivät avaudu heille. Ihmiset eivät tue heitä. Kuten kaikki samantyyppiset liikkeet erityisesti kylmän sodan jälkeisellä aikakaudella, he voivat aiheuttaa vakavaa vahinkoa. Ne, jotka ovat huolissaan tulevaisuudesta, eivät ole huvittuneita heidän lavasteistaan.
_____________________________________________________________________________________
Tämän teksin Mansoor Hekmat oli kirjoitanut syyskuussa 1994 persian kielellä, suommenos englannin käännöksestä.